Pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa osallistumaan Tallinn Music Week -tapahtumaan. En osallistunut seminaareihin, ja näin vain kaksi keikkaa joten tätä ei voi pitää kovin kattavana tapahtumaraporttina, mutta ehkä tätä voi pitää vilkaisuna tapahtumaan.

Käyn Tallinnassa ehkä kerran vuodessa. Aina kun sinne menee (tai ainakin viimeiset 3 kertaa) mieleen on tullut sama ajatus: Tässä yhteiskunnassa näkyy herääminen ja positiivinen tulevaisuuskuva. Toki Eesti on kaukana hyvinvointivaltiosta, mutta niillä joilla on rahkeita ja mahdollisuuksia "menestyä" todella tekevät sen, ja vieläpä nauttivat siitä.

Sellaiseen ilmapiiriin on innostavaa sukeltaa. Tutustuimme seurueemme kanssa noin 10 kilometriä keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Noa-ravintolaan, joka oli visuaalisesti huikeimpia koskaan näkemiäni ravintoloita. Melkein merenrantaan kiinni rakennettu paikka oli suunniteltu maiseman ehdoilla niin, että merelle antava seinä oli kokonaan ikkunaa. Sisustus ja asiakaskunta oli "new cool", nuoria pariskuntia joilla selvästi oli ma$$ia. Ei kuitenkaan venäläistyylistä pröystäilyä, vaan enemmänkin sellaista Berliini-coolia jota Punavuoressakin haetaan.



Kuuden tunnin (!) lounassession jälkeen oli aika katsastaa muutama yhtye. Universal Musicin vastaanotto oli sataman lähellä sijaitsevassa Rock Caféssa, jossa illan mittaan taisi esiintyä lähemmäs kymmenen yhtyettä, mutta joista minä näin vain kaksi: Facelift Deerin ja Tenfold Rabbitin. Ensin mainittu on julkaissut jo levynkin, vaikka nuoria janttereita olivatkin. Itse asiassa Facelift Deerin laulaja oli ilmeisesti osallistunut paikalliseen Idolsiin, mutta saanut vakuutettua levy-yhtiön siinä mahdottomassa, eli "mä haluan tehdä musaa bändini kanssa, en yksin" -pyyntö oli toteutettu.



Molemmissa bändeissä huomattavaa oli laulajan hyvyys. Suomessa se on aika usein heikoin lenkki, mutta näillä eestiläisbändeillä oli molemmilla vivahteikas ja livenäkin oikein laulava taituri. Molemmat edustivat jonkinlaista indierockia, Facelift Deer ehkäpä jopa virkistävän brittipoppisesta kulmasta. Tenfold Rabbit oli vielä niin alussa, että heillä laulunkirjoitus oli aika fiilistelypohjaista, aika paljon tiivistämisen varaa siis.

Sitten ei kerennyt katsella enempää bändejä, sillä dinneri Sfäär-raflassa odotti. Värikkääseen seurueeseen liittyi myös mm. JONATHAN FROM SPOTIFY, joka oli mahtava tuttavuus. Allaolevassa kuvassa hän poseeraa työkaverini kanssa, joka esiintyköön tässä nimellä "Nurmijärven Benjamin Peltonen".  Mukana oli myös taiteilija Heikki Helastinen ja järjestävän seuran eli Universalin henkilökuntaa, joitain mainitakseni.



No, dinneri oli pitkä. Sfäär on vaatekaupan ja ravintolan yhdistelmä, jota piti Rick Rubinin ja Ricky Gervaisin sekoitukselta näyttävä mies. Hieno paikka, joskin safka ei ollut ollenkaan niin hyvää kuin Noassa. Mutta se olikin enemmän kokemus. Kuohuviini ja palvelu oli sielläkin yksinkertaisesti loistavaa.

Sitten vielä joku klubimpi mesta, vähän jortsua ja hotellin aulassa vielä musiikkipäälliköiden välinen minikonferenssi aiheesta musiikki ja skedulointi. Mitä muuta voi pyytää?

Tallinna, olet paras. Nauttikaamme sinusta vielä ennen kuin sosiaalidemokratia himmentää lyhtysi palon.