Tämä on ensimmäinen Suvilahti-Tuskani. Festari järkätään Suvilahdessa kolmatta kertaa, eli viimeksi olen siis käynyt Tuskassa vuonna 2011. Yksinkertaista matematiikkaa Also Sprach Jussin malliin.
On se kyllä mukava tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Suvilahti alueena on ehkä vähemmän sympaattinen kuin Kaisaniemen puisto, ja edelleen hevi soi liian hiljaa (melurajoitukset), mutta yleisellä tasolla Tuskasta ei voi koskaan löytää mitään pahaa sanottavaa.
Tämä on moneen kertaan kuultu totuus, mutta sanon sen taas: Tuska-yleisö on leppoisinta mahdollista. Kaikilla muilla vierailemillani festivaaleilla voi ajoittain törmätä uhkaaviin tilanteisiin, mutta Tuskassa ei.
Heräsin pari viikkoa sitten siihen, että Tuskan esiintyjäkaarti on todella kova. Perjantaille osuivat Carcass, Phil Anselmo & the Illegals, Dimmu Borgir ja Children of Bodom - sekä tukku pienempiä bändejä joita en nähnyt.
Phil Anselmosta nautiskelin pressirannekejonossa, joka oli paljon pidempi kuin itse festivaalijono. Näin se pitääkin olla. No, jonosta näki ja kuuli lavan tapahtumat joten sain edes jonkinlaisen kuvan teiniaikojen idolini nykytoilailuista. Miehen sooloa en ole kuunnellut (sitä ei ole Spotifyssä), mutta paikalla ollut Rumba-lehden edustaja vakuutti minut siitä, ettei levyä kannata myöskään ostaa. Anselmo oli kuulemma tuittuillut koko keikan läpi, vittuillut pingviinimaskisisille Dimmu-faneille ja ollut muutenkin oma viehättävä itsensä. Panteran biiseistä kuulin New Levelin, voi olla että tuli muutakin. Ei festivaalin kohokohta.
Children of Bodom oli takuuviihdyttävä ja aurinkoinen. Edelleenkin on hämmentävää, miten niin valtavia määriä viinaa kuluttava bändi voi soittaa niin tiukasti. Jopa soundillisesti armottomissa festariolosuhteissa bändin rypistys toimii takuuvarmasti. Hauskanpito- ja juopottelumusiikkia aurinkoisessa kesäillassa, miksikäs ei!
Carcassin paluulevyä Surgical Steel olen kuunnellut jonkin verran, ja sen yllättävän hyväksi todennut. Hyllyssä minulla on vain Heartwork, eikä Carcass ole minulle maailman tärkein bändi, mutta oli silti ilahduttavaa nähdä bändi livenä.
Laulaja-basisti Jeff Walker on selkeästi death metallin Lemmy Kilmister mahtavalla aksentilla mongerretuine välispiikkeineen ja reteine olemuksineen. Carcass on ollut uudestaan kasassa jo vuodesta 2007, joten keikkakunto on varsin hiottu. Jotenkin soundit ja biisit rupesivat hieman puuroutumaan loppua kohden, tai ehkä se johtui vain minusta. Hyvä mieli keikasta kuitekin jäi.
Dimmu Borgir on black metallin viihdyttävin bändi. Heillä on tarttuvia kertosäkeitä, hienoja paitoja ja iso show. He ovat tästä syystä olleet bm-piireissä alusta asti halveksuttuja, mutta toisaalta: Halveksunta ja viha ovat black metal -bändille ihan tavoiteltavia reaktioita.
En ollut aiemmin nähnyt DIMMUJA livenä. Nautin. TOSIN on sanottava, että bändin runsas taustanauhojen käyttö teki soitosta toki selkeätä, mutta myös hävitti tunnetta ja vaaraa musisoinnista. Levyllä biisit kuulostavat uljailta, livenä ehkä liiankin salonkikelpoisilta.
En silti valita, Gatewaysin kertsi näin esimerkiksi pakotti laulamaan mukana. Tai ulvomaan mukana. Ja pommit toimivat. Ja Mourning Palace! Myönnettäköön, että keikan loppuosaa kuuntelin olutteltasta, kun näin pitkästä aikaa vanhoja Pop Media -työkavereita.
Sunnuntaina eli tätä kirjoitettaessa huomenna olisikin sitten ns. PÄÄPÄIVÄ. Sääksi on luvattu armotonta vesisadetta, mutta EMPEROR, NEUROSIS ja SATYRICON ovat kaikki top 10 metallibändejä. Kaksi jälkimmäistä olen nähnyt (Tuskassa), mutta Emperor vetämässä In the Nightside Eclipseä on liian houkutteleva ajatus sateesta huolimatta.
Tässä tuo spotifysta löytymätön albumi.
http://open.spotify.com/album/5hPsAYcz9zaqKsGCq1fjLp
Liveä en nähnyt, teki kyllä mieli koska levy oli kyllä viime vuoden kovimpia. Rumban edustajilta tuskin kannattaa odottaa positiivisia kommentteja oikein mistään; ei tuo oikein Panteraan vertaannu mitenkään tuo soololevy. -aleksi
Aleksi! Perkule sentään, Facebookissa minua jo sivistettiinkin. Olen monta kertaa etsinyt "Phil Anselmo" -nimellä Spotikasta, mut sehän onkin tosiaan Philip H. Anselmo. Ei ole etsintäalgoritmi ehdottanut oikeata ainakaan kännykän kautta.
Pitänee kuunnella. Ja "Rumban edustaja" oli tavallaan ironiaa, koska itsekin olen ainakin ollut Rumban edustaja, ja koen sen edelleen vahvasti omaksi porukakseni vaikka olen itse asiassa viime aikoina kirjoittanut enemmän Soundiin.
Hyvä raportti, itsekin olin Tuskassa perjantaina. :) Oli kyllä hieno päivä; bändikattaus oli kova, sää suosi ja muutenkin oli hyvä meininki. Näin ekaa kertaa livenä Ensiferumin, Poisonblackin, Phil H. Anselmo & The Illegalsin, CoB:n ja Dimmu Borgirin eli oikeastaan kaikki, jotka halusinkin nähdä. Varsinkin Ensiferum ja Dimmut iskivät sen verran hyvin, että pakko laittaa pari albumia tilaukseen asap. :D
Kirjoitin juuri blogiini perjantain Tuskasta. Postaus löytyy seuraavasta osoitteesta, jos vain kiinnostaa: http://shapeandcake.blogspot.fi/2014/06/paiva-tuskassa-2762014.html
Itselläni oli sama ongelma muutaman kerran etsiessä, se spotifyn algoritmi taitaakin olla hieman pielessä tuolta osin. Ja kiitos paljon reportaasista! Yritinkin etsiä keikkakokemuksia netistä kun en päässyt paikalle mutta hesarin arvostelu ja kirjoituksesi olivatkin ainoita mitä löysin.
Mutta tuo Rumba-kritiikki tulikin ehkä sitten ihan hyvään osoitteeseen, henkilökohtaisesti olen siis pahasti kyllästynyt R:n laukomis/nöyryytys-äänensävyyn jonka monet ylilyönnit ovat laittaneet kyseenalaistamaan melkein kaikki lehdessä kirjoitetut arviot. Se viimeaikainen Cheek-konserttiarviokaan ei auttanut asiaa vaikken siedä tyypin musiikkia sekuntiakaan. Itse tykkään vähän pidemmän taustatyön journalistisemmasta otteesta. Esim. näin spotify- ja google-aikakaudella sille, ettei arvosteltavan artistin diskografia, historia ja tyylilaji ole hallussa ei ole mitään selitystä. Ja tämä saa huokua tekstistä, muutenhan niitä arvosteluja voi kirjoittaa kuka tahansa. Musiikki on inhimillisyyden juhlaa, jonka arvostelussa tekemisen kyseenalaistamiselle ja "herättää lähinnä myötähäpeää"-tyyppisille tokaisuille ei oikein ole sijaa.
Jokatapauksessa lätty sai ainakin Blabbermouthista 8.5/10 ja Spiniltä ja Kerrangilta 8/10. Levy onkin riffit mukaan lukien Anselmon itse kirjoittama ja retrospektiivissä onkin hauska miettiä hänen soundillista vaikutustaan Panteraan Kiss/Van Halen-taustaisiin Abbottin veljeksiin verrattuna.
Ja pahoittelut näin semi-anonymiteetistä mutta en oikein ole digitaalisen jalanjäljen ystävä. -aleksi
Iina: Kiitos kommentista, sulla olikin huomattavasti kattavampi raportti tuolla. Itsekin mietin että pitäisi ostaa Dimmu Borgirilta joku vinyyli, kun niitä tulee nykyisin lähinnä kuunneltua. Toki Spotifystä olen noita levyjä kuunnellut paljonkin.
Aleksi: Ymmärrän kritiikkisi.Vaikka Rumbassa ylistetään ja fiilistellään monia juttuja, tuollaiset dumaukset jäävät helpoiten ihmisten mieleen, mistä syystä niitä tulisi tehdä harkiten.
Anselmon levy pitää joka tapauksessa ottaa kuunteluun. Toinen rumbalainen itse asiassa suosittelikin sitä.
Kiteytit kokemukseni, satunnaisesti kirjoittavana ajatus rönsyilee helposti(ja täysin alkuperäisestä aiheesta sivussa). Tarkoitushan ei siis ollut itse dumata mielestäni muuten hyvää ja olennaista mediaa vaan ajatukseni olikin ehkä klassisesti että "yhteiskunnan sivistyksen voi mitata sillä, miten se kohtelee vankejaan" :P -aleksi