Muutin kirja-arvioiden otsikon lukuvinkiksi, koska lukuvinkkejä ihmiset tarvitsevat. Mitä lukisin seuraavaksi?
Luin tämän Foerin kirjan toista kertaa, kun eräs työkaveri (kutsuttakoon häntä tässä vaikka nimellä Gary-Janne Muoviliemi) palautti kirjan ikuisuuslainasta viime kuussa.
Kannatti lukea uudestaan. Ensimmäinenkin lukukerta vakuutti kirjan loistavuudesta, mutta toisella lukukerralla sain Everything Is Illuminatedista vielä enemmän irti. Loistavan ja hienosti kirjoitetun kirjan tunnusmerkki.
Tuntuu uskomattomalta että tämä on kirjoittajansa ensimmäinen romaani. Rakenne, kieli ja aihe ovat todella kunnianhimoisesti valittuja. Uhkarohkea yritys suorastaan, joka onnistuu hienosti.
Lyhyesti: Jonathan Safran Foer -niminen nuori kirjailijanalku matkustaa Ukrainaan selvittämään, missä on Augustine-niminen nainen joka pelasti hänen isoisänsä natseilta. Ukrainassa häntä auttaa "Heritage Tours" -nimisen firman Alex Jr. ja isoisä-Alex sekä koira Sammy Davis Junior Junior.
Kirja jakautuu kolmenlaisiin lukuihin, jotka vuorottelevat. Ensin on Ukrainalaisen Alexin (joka toimii myös tulkkina) humoristisella sanakirjasta opetellulla englannilla kirjoitetut pätkät siitä, miten Jonathan Safran Foerin tutkimusmatkalla käy. Sitten on itse kirjailijan kirja Trachimbrodin kylän historiasta vuodetsa 1791 eteenpäin, joka on siis pieni juutalainen kylä Ukrainassa. Kolmas lukutyyppi on Alexin kirjeet Jonathanille USA:han, joissa hän kommentoi uusinta Jonathanin lähettämää lukua kirjasta.
Everything Is Illuminatedin startti on hersyvän hauska. Foer on onnistunut tekemään Alexin sanakirjaenglannista todella mielipuolisen hauskaa. Hän muun muassa käyttää nukkumisesta sanaa "repose", ja työn tekemisestä sanaa "toil". Myös isoisän äksyily ja Sammy Davis Junior Juniorin luonne naurattavat.
Mutta pikku hiljaa homma vakavoituu. Trachimbrodin kylä pommitettiin natsien toimesta tuusan nuuskaksi vuonna 1942. Juutalaisia lahdattiin ympäri Ukrainaa. Missä Alex Senior oli sodan aikana? Miten Jonathanin isovanhemmat elivät?
"You are very funny Jonathan." "No, that's the last thing I want to be." "Why? To be funny is a great thing". "No, it's not". "Why is this?" "I used to think that humor was the only way to appreciate how wonderful and terrible the world is, to celebrate how big life is. You know what I mean?" "Yes, of course." "But now I think it's the opposite. Humor is a way of shrinking from that wonderful and terrible world."
Trachimbrodin historia on myös hieno. Foer on ottanut selvästi vaikutteita Gabriel Garcia Marguezin (pistä aksenttimerkki haluamaasi kohtaa) Sadan vuoden yksinäisyyden Macondon kylästä, jossa yksinkertainen maalaiselämä yhdistyy fantasiakirjallisuuttakin sivuaviin elementteihin. Ihmiset rakastuvat, pettävät, uskovat ja haluavat parempaa elämää.
Toki jos Macondo kuvaa eteläamerikkalaisen kiihkeää elämää, Trachimbrodissa eletään juutalaisuuden kiekuroissa.
Itse asiassa tästä kirjasta sai varmasti irti enemmän jos olisi juutalainen. Tough luck.
Myös seuraavassa kirjassaan Foer TAKLASI ison aiheen, 9/11-iskut. Extremely Loud & Incredibly Close ei ole kuitenkaan mielestäni alkuunkaan niin onnistunut kirja kuin tämä. Vaikka holokausti on vielä paljon isompi aihe, seuraavassa kirjassaan Foer oli jotenkin liian tietoinen isosta aiheestaan. Nyt hän on rakentanut ison aiheen ympärille huikean romaanin, joka ei kompastu kunnianhimoisiin ratkaisuihin.
Muistan aina alleviivata alkuperäiskielisen teoksen tärkeyttä. Tämän kirjan kohdalla se korostuu, sillä on vaikea kuvitella miten näitä kielikikkailuja voisi suomentaa. Mutta niin vain on tämä kirja tainnut ilmestyä suomeksi? Hatunnosto suomentajalle.
Ja itku tuli lopussa.
Vaikka olenkin fanaattinen Kindle-mies, tämän olen ostanut paperisena ennen Kindleä. Fyysisenä esineenä se tarjoaa siksi hienon muiston, varsinkin kun hintalapusta näkee, että olen ostanut tämän Madison Square Gardenin Borders-kirjakaupasta.