Nyt en ole varma, että luinko Helsingin Sanomien First Aid Kit -keikka-arvion jotenkin Naisasialiitto Unionin silmälasit päässä, vai onko tämä tosiaan aivan tolkuttoman alentuvaa ja ikävällä tavalla sukupuolittunutta pop-kirjoittamista.
Siis jo otsikko: "Söderbergin sisarusten herttaisuus hellyyttää yhä"
MITÄ? Oliko siellä jotain musiikkiakin, vai oltiinko siellä tyttöjä katsomassa? No, arviossa puhutaan myös musiikista, hesarimaisen tylsästi pari kappaletta. Mutta sitten päästään taas pihviin: "Kerrassaan vilpittömän oloisesti sisarukset joka tapauksessa lavalla viihtyivät ja höpöttelivät herttaisesti toinen toistensa päälle."
Voi herra mun vereni. Onko sellaista sanontaa olemassa? Mutta siis, tätä ennen oli jo musiikin yhteydessä päästy puhumaan tytöistä. Onko tytöttely koskaan ok? Johtuuko se siitä, että arvostelija on ilmeisesti vanhempi herrasmies (kuten suurin osa sanomalehtien musiikkikirjoittajista muutenkin)? Onko ainut mahdollinen tapa käsitellä nuorempia naispuolisia artisteja puhua heistä kuin kissanpennuista tai pikkuvauvoista?
"Kantrin kannalta kääntyi kerrassaan noloksi, kun emme yleisössä osanneet kunnolla yhtyä viimeiseksi kappaleeksi säästetyn söötin Emmyloun kertosäkeeseen."
Tytöt puuhastelivat ja ihan hupsu yleisö ei osannut siihen sööttiyteen yhtyä. Luenko minä nyt liikaa rivien välistä? Kyllä tämän on pakko olla totta. Olen itsekin mies (NYYSFLÄS) ja olen varmasti joskus kommentoinut levyä arvostellessa artistin ulkonäköä. Tältäkö se tökeröimmillään tuntuu? Voin vain kuvitella sitä tuhahtelua, jos keski-ikäinen naistoimittaja kuolaisi nuoren miesmuusikon perään arvostelussaan.
Täytyy sanoa, että minusta tässä maailmassa ollaan välllä ylikorrekteja miesten ja naisten eroista puhuttaessa. Esimerkiksi töitä jaettaessa en ainakaan itse mieti sukupuolta, ennen kuin joku nostaa sen esiin. "Hei, nyt tuossa ei ole yhtään naista!". No hups, mietittiin valitessa ihmistä, ei sukupuolta.
Tästä yliherkkyydestä huolimatta keskiviikon Helsingin Sanomissa ukot tytöttelivät ja pukivat sen journalismiksi. Minusta se oli rumaa luettavaa.
Vai olenko nyt ihan hakoteillä? Onko tämä "normaalia" "tytöttelyä", voiko "setä" "käydä" "keikalla" ja "nähdä" "asiat" "noin"?
On kyllä melkoista lässytystä tuo artikkeli. Kuulostaa siltä, että "toimittajalla" on jäänyt vähän ohueksi keikka-arvio, ja yrittänyt viime tinkaan jotain keitellä kasaan viime metreillä.
No juu onhan tuosta kaivettavissa pientä tytöttelyä, mutta hieman ehkä kärpäsestä härkästä tarttua siihen erikseen. First Aid Kitin tytöt todella ovat suloisia ja söpöjä kuin mitkäkin, ja sehän on vain positiivinen asia. Lisäksi toka albumi on pastissiudestaan huolimatta oikeasti hyvää musaa, niin mikäs siinä. Paskoja arvosteluja mahtuu maailmaan aina enemmän kuin söpöjä ja lahjakkaita muusikko-tyttöjä. Itse ainakin ennemmin nautin First Aid Kitin musiikista tyttöjen söpöyden ollessa oleellinen osa kokemusta, enkä näe pientintäkään syytä pöyrilöityä siitä, jos muutkin tekevät näin. Peace.
Oskari Onnisen kesäinen Portishead-rapsa sen sijaan pisti vilpittömästi vereni kiehumaan, hehe. Meitä on moneksi.
Iddqd ja Joonas, kiitti kommenteista.
Idd, koska en halunnut tehdä härkästä, niin yritin lähestyä aihetta varoen, tiedostaen ylireagoinnin vaaran. Joka tapauksessa luulen, että tarkoitus oli hyvä, toteutus hieman kömpelö.