J. Cole! Ehkä paras uuden polven räppäreistä. Minä kun tykkään enemmän rap-räppäreistä, joten nostan Colen ohi vaikkapa Kenrick Lamarrin, jonka Good Kid, Mad City (ne pisteytykset jotenkin tuohon) on kieltämättä kova levy myös.

J. Colen viimevuotinen Born Sinner (hänen 2. studioalbuminsa, sitä ennen pari mixtapea) oli minusta loistava levy (arvostelin levyn täällä), ja naulasi Colen roolin sukupolvensa ajattelevana ja paljon asiaa sisältäviä biisejä tekevänä mc:nä.

2014 Forest Hill Drive vahvistaa tätä kuvaa entisestään. Nyt mies on itse tehnyt suuren osan tuotannoistakin, ja ilmeisesti sitä myöden päättänyt että tuotantojen on oltava minimalistisia jotta RÄP pääsee esiin.

Muistaakseni viimeksi J. Colesta kirjoittaessani puhuin RÄPPIPÄISSÄ olemisesta. Sanaa ei voi kirjoittaa ilman kapitaaleja. Mutta J. Colen musiikilla on räppipäihin ajava vaikutus. Sellaista nostattavaa ymmärrystä maailmasta nuoren miehen rytmillisen sanailun kautta.

Tällä levyllä ei ole mitään rap-hittiä. Rihanna ei laula kertsiä. Ei edes Nate Dogg. Tämä on RÄP-RÄPPIÄ.

Tässä kohdin lukijasta saattaa tuntua, että tämä on konseptuaalinen levyarvio, jossa hoetaan RÄP-RÄPISTÄ niin monta kertaa, että homma muuttuu piilokameraksi.

Mutta ei. Tässä nyt vain on kyse asioista. On tällä levyllä melodiaakin, maestro itse osaa laulaa, ja eeppinen päätösbiisi Note To Self on oikeastaan laulu. Tai oikeastaan se muuttuu parodisesta yökerhosoulista kiitoslistaksi, jossa Cole väläyttelee myös huumorintajuaan kuittaillessaan tahoille jotka eivät meinanneet antaa hänelle lupaa käyttää levyllä kuultavia sampleja.

Levy ilmestyi tänään, ja olen kuunnellut sen nyt neljä kertaa. Viime levyllä oli ultimaattinen huippubiisi Let Nas Down, ja nyt sellaista lähimmäksi pääsee ehkä Fire Squad, jolla J. Cole kertailee sitä, että valkoiset ovat ottaneet räpin itselleen, ja sillä välin mustat kiistelevät keskenään kuka on kuningas.

History repeats itself and that's just how it goes
Same way that these rappers always bite each others flows
Same thing that my nigga Elvis did with Rock n Roll
Justin Timberlake, Eminem, and then Macklemore
While silly niggas argue over who gon' snatch the crown
Look around, my nigga, white people have snatched the sound
This year I’ll prolly go to the awards dappered down
Watch Iggy win a Grammy as I try to crack a smile
I'm just playin', but all good jokes contain true shit
Same rope you climb up on, they'll hang you with

Tästä on tietysti jo ehditty suuttua Detroitissa. Räppäri Trick Trick on uhonnut MTV.comin mukaan, että J. Cole ei pääse Detroitiin esiintymään, ja että hän kerjää turpaansa. Eminem on itse käsitellyt tämän ihonvärikysymyksen joskus uransa alussa, mutta onhan tuossa tavallaan pointti. Iggy Azalea -viittaukselle tyrskähdin, koska eihän hän mikään hyvä räppäri ole vaikka hittejä osaakin leipoa.

Levyn nimi tulee J. Colen vanhasta kotiosoitteesta Pohjois-Carolinassa. Colen äiti joutui myymään talon samoihin aikoihin kun poika muutti New Yorkiin tekemään RÄPPIÄ. Nyt poika on rahoillaan ostanut talon takaisin, ja tehnyt siitä Apparently-nimisen biisin - ja tietysti laajemmin koko levyn.

J. Cole on edelleen kuin Jay Z ilman hittihakuisuutta - tai Jay Z:tä itseään lainatakseni, J. Cole ei "dumb down for his audience". 2014 Forest Hills Drive on räppiä, joka lähestyy runoutta, slam-runoutta ainakin. Mies on kuin Nas, jolla on vielä energiaa ja joka ei toista itseään.

Vahva on myös ensimmäisen seksikokemuksen jännityksestä kertova Wet Dreamz. Mahtavaa miten tällaisesta aiheesta voi tehdä luontevan biisin. Hauskan biisin. Mutta silti vilpittömän biisin.

I wrote back and said "Of course I had sex before"
Knowing I was frontin'
I said I'm like a pro, baby
Knowing I was stuntin'
But if I told the truth I knew I'd get played out son
Hadn't been in pussy since the day I came out one
But, she don't know that
So she done wrote back and told me
"Oh you a pro homie? Well I want you to show me
My mama gone for the weekend
So Saturday baby we can get to freakin'"

J. Cole on ainoita räppäreitä, joiden uusia levyjä todella odotan. En taida enää toistaa sitä termiä (RÄP-RÄP), mutta tässä ollaan jotenkin asian ytimessä. Hieno kokemus.

Taidan lopettaa tämän arvion lainaukseen levyn avausbiisistä January 28th, joka on tietysti Colen synttäripäivä. Hän aloittaa elämänsä avaamisen tietysti syntymästä, koska levykin kerran on nimetty miehen vanhan kodin mukaan. Lainaus on viimeaikaisten tapahtumien valossa (poliisit ja mustat miehet) hyvinkin ajankohtainen.

What's the price for a black man life?
I check the toe tag, not one zero in sight
I turn the TV on, not one hero in sight
Unless he dribble or he fiddle with mics
Look out the window cause tonight the city lit up with lights, cameras and action
May no man alive come through and damage my faction
I brought you niggas with me cause I love you like my brothers
And your mothers' like my mother
Think we need a plan of action