En ole ennen tätä ihan täböillä digannut yhdestäkään Matti Johannes Koivun soolosta, vaikka yksittäisiä biisejä olenkin ihaillut, ja Irwin-levyä tuli kuunneltua paljonkin. Ultramariinia olen toki diggaillut jonkin verran enemmän, ja Ydin-levyn arvostelin blogissakin.
Matti Johannes Koivun kaksi ekaa sooloa olivat minusta liian villasukkaista menoa, vähän sellaista hippeilyä. Kuulin junien puhuvan on tosin hieno biisi.
Irwin-levyn jälkeen tuli Tämän maailman nimi, joka oli kunnianhimoinen ja onnistunut - sanoituksiltaan ehkä enemmän yhteiskunnallinen kuin mihin MJK:n kohdalla on totuttu.
Edellinen eponyymi levy avasi peliä entistä "aikuisempaan" suuntaan. Mutta vaikka siinä oli muutama todella kaunis biisi, en jotenkaan jaksanut jäädä sitä hirveästi kuuntelemaan.
Ehkä niin olisi käynyt tämänkin levyn kanssa, ellei työkaverini (kutsuttakoon häntä tässä vaikka nimellä Carolina, Sweet Carolina) olisi pyytänyt minulta tätä levyä itselleen, koska on niin ihastunut kyseiseen kiekkoon.
Koska olen ihana ihminen, annoin promolevyni hänelle, mutta ryhdyin heti kuuntelemaan Kauneimmat meistä -levyä Spotifystä.
Olin kuullut Radio Novan soittaman Tyhjäksi jätetyn, mutten mitään muuta. Biisi on hyvä, mutta siitä tulee enemmän mieleen joku 90-luvun suomalainen lauluntekijä (Mikko Kuustonen, Arto Tamminen tms.) kuin Matti Johannes Koivu.
Huomaan kuitenkin, että levy rupeaa ns. toimimaan. En tiedä mitä Matti Johannes Koivu on tehnyt äänelleen, mutta aivan kuin hän olisi opetellut laulamaan aivan uudella tavalla. Ohut, sileä ääni on saanut lisää matalia taajuuksia ja samalla sopivasti säröä ja kulmaa.
Tämä on hyvä muutos, sillä Kauneimmat meistä -levyn biiseihin tarvitaan säröä ja syvyyttä.
Musiikillisesti se jatkaa kait melko loogisesti MJK:n työtä. Mikään tuotannossa tai sovituksissa ei ole turhaa, vaan lähinnä akustisilla soittimilla säestetty levy soi hyvin luonnollisesti. Aivan kuin se olisi nauhoitettu livenä (mitä se ei välttämättä ole, mutta se ei ole tärkeätä). Pehmeä ja kaunis, tarkoituksenmukainen.
Biisit ne kuitenkin tästä hyvän tekevät. Herkkää, jopa raastavaa, mutta aikuisen miehen näkökulmasta ja elämästä. Ei mitään verenvuodatusta menetetyn rakkauden tähden, vaan kokemuksia isän hitaasta poismenosta (levyn upein tunnelma ja sanoitus Kuinka puu kaatuu -biisillä) tai vanhan kaveripiirin saunaillasta (Emme muistele maanantaita).
Minua riivaa, kun en vaan tajua mistä Kauneimmat meistä -biisissä on kyse. En tiedä mistä se kertoo, mutta silti se jotenkin piinaa vahvuudellaan. "Kauneimmat meistä muuttuvat mustiksi sisältä". Tuhoaako ulkoinen kauneus siis ihmisen? Mitä?? Tuo on varmasti jotain aivan ilmeistä, koska MJK ei hirveästi piilottele merkityksiä rivien väliin, mutta en ole onnistunut sitä tajuamana. Johtuu ehkä siitä, että minulla ei ole sanoitusvihkoa, vaan Spotikan streami. Carolina vei promolevyn!! Tai siis, minä annoin sen.
Levystä on kuin varkain kasvanut isoin kotimainen suosikki alkuvuonna. Oikeastaan ainut biisi jota en tajua, on ränttätänttärock Kaksi kolmesta, jossa pelataan hedelmäpeliä. Ei MJK:ta ole tarkoitettu tällaisiin tempobiiseihin. Hitaasti vaan. Hieman kuin levyn pättävässä Yö kun synkkä on -biisissä. Lohdullinen lopetus, jossa kuitenkin vajotaan jään alle. Niin kaunista.
Kansikuvastakin näkee, ettei tässä ole enää mikään yliopistokahvilan hippi kyseessä, vaan mies, joka tietää mistä laulaa, tietää mitä haluaa tehdä, mutta on silti sopivasti haavoilla, että pystyy luomaan jotain tällaista. Lupaa ettet lähde koskaan -biisi on mahtava aloitus, vilpittömyydessään.
Mies on tehnyt monta levyä, mutta vasta nyt parhaimpansa. Sitä on syytä arvostaa.
No nyt... tosiaan viime yönä tämän yhdeltä istumalta kuuntelin kahteen kertaan läpi. Jotenkin vanfitseva tunnelma. Ja kuten sanoin se hiljainen yö oli tälle levylle kyllä omiaan.
Tuosta Kaksi kolmesta olen ihan samaa mieltä. Se ei iskenyt. Mutta muuten...
Levyn avausraita pysäytti heti kuuntelemaan ja siihen koukkuun jäin. Monta hyvää biisiä, mutta ne jotka koskettivat etenkin olivat Kuinka puu kaatuu ja levyn lopettava Yö kun synkkä on. Lopetusraidan melodia, ah!
Mun elämäni pyörii tällä hetkellä hyvinkin pitkälti kuoleman ympärillä niin opintojen kuin keikkaduuninkin vuoksi (teen opparia saattohoidosta ja keikkaileen saattohoitokodissa) ja tuo "viis vuotta oli pitkä aika katsoa sivusta kuinka puu kaatuu" oli metaforana ihan mieletön, vaikka kaiken jo ajatteli kuulleensa. Mahtava tunnelma biisissä.
Ja sitten tuo Kauneimmat meistä. En tiedä mitä artisti itse on sillä hakenut ja vaikuttiko kuunteluajankohta kuinka paljon, mutta mä kuuntelin biisiä jäähyväiskappaleena oman käden kautta poistuneelle ystävälle. Ja mä ajattelin, että kyse ei olis niinkään ulkoisesta kauneudesta vaan herkästä, sielultaan kauniista ihmisestä joka murtuu maailman alla. Vai onko takana sitten jotain syvempää metaforaa.. mutta tää oli mun yöllisen valvojan tulkinta (ja sanat kirjoittelin ylös, pahoittelen jos on virheitä):
"Käynnistän auton ja stereot sanovat good morning.
Tunnin päästä ne sanovat kauniisti goodbye.
Hyvästi tosiaan, hyvä ystävä, hyvästi.
Ei kukaan muu tullut hakemaan sun tavaroitasi.
Muistan kun puhuit kerran mustasta joesta.
Kuinka se kulkee siellä missä on varjoja.
Kuinka se joskus virtaa kirkkaana päivänä.
Se virtaa täällä nyt kun avaan keltaisia verhoja.
Kauneimmat meistä muuttuvat mustiksi sisältä.
Silmäsi kertoivat sen mitä yritit kätkeä.
Kännistän auton ja stereot sanovat good morning.
Aurinko laskee puiden takana ja sanoo sulle hiljaa goodbye."
Kiitos kommentista ja sanoista Nyyperi! Niinhän se muuten taitaa olla, kirjoitettuna tuo aukeaa heti selvemmin.
Ja kun tuossa on tuota autoilua mukana, tulee heti mieleen toinen upea sanoitus, Death Cab for Cutien Bixby Canyon Bridge, jossa päähenkilö ajaa paikalle, missä ystävänsä ajoi alas sillalta ja kuoli.
Tuli muuten hemmetin nostalginen olo noita sanoja kirjoittaessa. Teininä kun ei ollut varaa kaikkia levyjä ostaa ja c-kasetille radiosta nauhoitteli biisejä tuli myös sanat kirjoiteltua ylös just noin... lause kerrallaan ja pauselle :D Ja jostain syystä mulla oli hirveä kynnys tuo näkemys itsemurhasta tähän ylös eilen kirjoittaa vaikka biisit nyt toisaalta aukeaa kullekin omalla tavallaan.
Pitääkin kuunnella tuo sun vinkkaama biisi!