Disclaimer: Tähän kirjoitukseen ei ole syytä suhtautua turhan vakavasti, eikä ainakaan kannata loukkaantua. Kuulun itsekin jossain määrin jokaiseen näistä ryhmistä. Kokemukseni rajoittuvat lähinnä Facebookin levyryhmiin.
1. Tyypit jotka eivät suoraan kerro olevansa myymässä, mutta odottavat jättitarjousta
"No katos ku sattumalta oli varastossa tällänen Hectorin koelevy. Näkyis olevan omistuskirjoitus ja nimmari. Mahtaiskos joku tälle uskaltaa hintaa keksiä? Vaan kun en tiedä mitä tälle tekis. Kunto on on vähintään NM/NM."
Siis myytkö nyt, vai halusitko tulla pätemään? Ja linkkaa vaikka Discogs niin tiedetään miten epärealistisesta hinnasta haaveilet.
2. Discogs-uskovaiset
Levyjen kauppa netissä ei ole mitään osakekauppaa. Jossain mainitut hinnat saattavat perustua kahteen myytyyn levyyn. Levyn arvo on se, minkä joku siitä juuri sillä hetkellä suostuu maksamaan. Ei se, minkä joku brasilialainen levynarkomaani on Discogs-sivuilleen naputellut.
3. Välimerkkeihin välinpitämättömästi suhtautuvat
Nyt laitan myyntiin vinyylejä Kalliossa ovat hyvässä kunnossa vain nouto ja postitus jos ostaa monta pakkausmateriaalia vähän pitäisi olla hyväkuntoisia saa palauttaa voi tulla noutamaan kuuden jälkeen ovat hyväkuntoisia.
4. Omasta kokoelmasta muistuttajat
Joka ilmoituksen alta löytyy joku kertomassa: "eka painos tästä löytyy, ja muuten cd:näkin". No se on hieno homma! Niitä kuuntelemaan sitten!
5. Sinnikkäät jätelevyjen myyjät
"Tässä äitini vanhoja levyjä lähinnä Valitut Palat -kokoelmia ja klassista koko nippu 79€"
Seuraavana päivänä:
"Löytyykö kiinnostuneita"
Sitten:
"Muistuttelen näistä"
Sitten:
"Hinta laskettu 59€"
Sitten:
"Pitäisi päästä eroon"
Mutta levyjen ostaminen internetistä on siitä huolimatta upea harrastus! Parasta on kun nopeasti tapaa levyjen myyjän ja pääsee rupattelemaan levyjen sisällöstä. Musiikista ei voi koskaan turista liikaa! Mielipiteet musiikista ovat parhaita.
