Kuka mahtaa Hollywoodissa päättää minkä studion suursarja saa hallita minkäkin joulukuun leffalippumyyntiä?

Hobittien jälkeen Star Wars palasi siihen asemaan, ja kassavirtaa pidemmälle tasoittaakseen Disney päätti pätkäistä päätarinalinjan lisäksi omiksi leffoikseen irtonaisia tarinoita Star Wars -maailmasta. Joista tämä on siis ensimmäinen.

*** TÄMÄ TEKSTI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA *** Jos etsit juonitiivistelmää, suosittelen Wikipediaa.

En odottanut elokuvalta hirveästi, vaikka löyhähkösti seuraamani somepalaute oli pääosin positiivista. Mutta toisaalta somepalautteen antajat ovat ihmisiä, jotka ovat nähneet kolme alkuperäisosaa lapsuusiässä, kärsineet 2000-luvun vaihteen paskaosien yli ja intoutuneet Force Awakensista vuosi sitten. (No joo: Se ensimmäinen uusosa Anakinin kasvutarinan osalta oli ihan hyvä, ja tarinan kaari laajemmin on hieno).

Rogue Onen katsoi ihan mielellään, mutta ei se silti ollut kovinkaan unohtumaton kokemus. Olen yrittänyt tässä vuorokausi leffan katsomisen jälkeen eritellä, miksen jaksanut loputtomasti innostua. Päällisin puolin moni asia on toki kunnossa: Force Awakensista tuttu aavistuksen likainen ja "alkuperäisille" Star Warseille kumartava visuaalinen tyyli toimii. Nuhruiset Kapinaliiton alukset, koomisuuteen asti värikkäisiin nappuloihin perustuvat käyttöliittymät Imperiumin mega-aluksissa ja aavikkoplaneetan Pohjois-Afrikalta tuntuvat maisemat luovat mukavasti fiilistä.

Tosin mitään megamässyä maailmaa tai kohtausta ei tällä kertaa nähty - visuaalisesti. Force Awakensista muistan vieläkin kohtauksen jossa tämä uusi jedikokelas ja Kylo Ren taistelivat lumisessa metsässä valomiekat leiskuen.

Hauska yksityiskohta oli sade. Voin olla väärässä, mutta aiemmissa Star Warseissa ei ole hirveästi satanut. Alussa, kun johtaja Krennic tulee hakemaan Galen Ersoa tämän kostealta kotiplaneetalta sadepisarat näyttävät hämmentävän inhimillisiltä Krennicin tarkassa univormussa. Ja sade toistuu lopussa, kun Krennic käy selvittämässä kuka on vuotanut Kuolemantähden piirrustukset.

Leffan suurin ongelma on minusta se, ettei sitä ole tarpeeksi uskallettu irrottaa päätarinasta. Sillä on valtavasti painolastia henkilöiden ja viittausten muodossa, mutta lopulta sillä itsellään ei ole mitään tärkeää tehtävää.  Ohuemmatkin sisällöt kestää lusia, jos populaarikulttuurin ytimeen luikerrellut Star Warsin päätarina edistyy jotenkin, mutta tässä elokuvassa joudutaan - ehkä fanien miellyttämiseksi, ehkä kontekstin antamiseksi - viittailemaan entisiin tapahtumiin niin paljon, että leffan omalle tarinalle ei jää tilaa kasvaa tai hengittää.

Tai kuten eilisen leffaseurueen jälkipuinneissakin todettiin: Ei päähenkilö Jyn Erson ja hänen perheensä tarina jaksanut oikein kiinnostaa. Jos kerran tehdään spin off, niin tehdään se sitten rohkeasti! Tuotantoyhtiön olisi pitänyt tyytyä vain etäisiin viittauksiin ja keskittyä siihen mistä tässä elokuvassa kerrotaan. Esimerkiksi Darth Vaderilla ei ollut tässä elokuvassa mitään funktiota, mutta nörttien tyydytykseksi hänet uitettiin tarinaan olemaan hetkeksi vittumainen ja paha.

Elokuvan ydin siis tavallaan on Jyn ja Galen Erson suhde, ja toisaalta motiivi taistella oikeaksi pitämänsä asian puolesta. Mutta nämä jäävät planeettojen ja avaruusalusten varjoon, TOISIN KUIN NIISSÄ alkuperäisissä elokuvissa, joissa myötäelit orpopojan matkassa heti alkuruuduista lähtien. Myöskään Jynin ja Forest Whitakerin esittämän kasvatti-isän suhde ei tunnu yhtään missään. Voisivat yhtä hyvin olla toisilleen vieraita sen ainoan kerran kun leffassa kohtaavat. Eikä heillä myöskään ole mitään selvitettävää. Jyn selvittää itselleen, että haluaa taistella hyvän puolesta kun hänelle selviää ettei hänen isänsä olekaan kuollut, ja kun isä onkin koko ajan tehnyt duunia hyvien puolella, siinä se.

Onneksi jotain pääjuonta kuljettavien elokuvien materiaalista oli maltettu jättää pois. Tai ainakin melkein, kyllä sitä jedeilyäkin siellä oli. JUU, kyllä me kaikki huomattiin että Jyn Ersolla on Voimaa, vaikkei hän itse sitä tiedäkään. Tai ehkä tietää, muttei osaa antaa sille nimeä. Suostutteli arkistoplaneetan portinvartijan päästämään heidän aluksensa läpi. Ja sitten se sokea ninja. Kyllä me kaikki nähtiin, että hänen kävely/taistelukeppinsä on rakennettu vanhasta valomiekasta.

Eli jos nyt vedän yhteen kokemustani, voin sanoa viihtyneeni, mutta olisin silti toivonut rohkeampaa irtiottoa ja spin off -henkeä. Toivottavasti se varsinainen seuraava osa ilmestyy pian.