Tällä viikolla on sosiaalinen media sykkinyt surua, kun Helsingin Sanomat ilmoitti, että mediaväen suosikkiradiokanava Radio Helsinki luultavasti lopetetaan syksyllä. HS-konserni käynnisti Radio Hkiä koskevat yt-neuvottelut, koska ei ole löytänyt keinoa jatkaa kanavan toimintaa nykymuotoisena.
Suomeksi se tarkoittaa sitä, että freelancer-voimin pyöritetty ohjelmaradio on aivan liian kallis verrattuna paikallisradion mainosmyyntituloihin. Radio Helsinki on Hesarin alaisuudessa tehnyt tappiota aina. Nyt paljastetut luvut jättivät menoviivan alle 750 000 euroa ja tuloviivan alle 400 000.
Radio Helsingin ystävät suhtautuvat Radio Helsinkiin intohimoisesti, mikä osoittaa, että kanavalla on tehty paljon asioita oikein. Nyt on perustettu jopa "kansanliike" (eli Facebook-ryhmä) Radio Helsingin pelastamiseksi.
Minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi Yleisradion (eli veronmaksajien) tai jonkun upporikkaan osakeyhtiön pitäisi rahoittaa tällaista niché-toimintaa, kun se ei selvästikään Suomessa kannata. Vaikka FB-ryhmän kulttuuriväki kuinka toivoisi, Suomessa (tai edes pääkaupunkiseudulla) EI OLE tarpeeksi ihmisiä, jotta FM-radion kulurakenne olisi realistinen Radio Helsingin ohjelmistolle. Let's face the music, vaikka Radio Helsingin ohjelmisto oli laadukasta (oli siellä huonojakin ohjelmia), on kulttuurieliitin naiivia vaatia, että joku muu maksaa pienen ryhmän mielissä arvokkaaksi mielletyn ohjelmiston saattamisen kaikkien korviin.
Tämän pohdinnan jälkeen koin kirkastumisen hetken (Moment of clarity ei oikein käänny...). Miksi Radio Helsingin kaltaisen toimijan pitäisi vuonna 2013 tukeutua kalliiseen ja luvanvaraiseen FM-jakelutiehen, kun melko selvästi on käynyt ilmi, että se ei kulujen puolesta ole realistista? Nyt olisi oiva tilaisuus jättää FM-jakelutie sellaisille kanaville, joiden liiketoimintaan se sopii (kuten esimerkiksi työnantajalleni SBS Discoverylle. Pitää muuten mainita, että työnantajani kantaa en tietenkään yksityishenkilönä edusta, vaikka ylpeä työstäni olenkin).
Minä pyöritän harrastuspohjalta mahtavaa Mäntysaari ja Nivala -podcastia, jonka kulut ovat hyvinkin kevyet. Minulla oli Macbook Pro -tietokoneessa valmiina Garage Band -ohjelma, jolla editoin podcastit. Skypeen ostin 20 eurolla Call Recorder -nimisen lisäosan, Verkkokaupasta 60 eurolla USB-liitäntäiset mikrofoniluurit ja vielä 80 eurolla rajattoman Soundcloud-tilin (vuosimaksu). Näillä investoinneilla olen julkaisija! (Podcastimme äänenlaatua ollaan parantamassa, mutta se on sivuseikka). Minä ja Nivala teemme tällä haavaa podcastiamme puhtaasti harrastuspohjalta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö innostunut Radio Helsinki -podcastjoukko voisi tehdä castata muista lähtökohdista.
Podcastien valtamaassa USA:ssa erilaisille niché-asioille on tietysti suurempi yleisö, mutta Radio Helsingin yleisö on vahvalla mutu-tuntumalla, mitään demografioita näkemättä varmasti sellaista, jolla on tekninen ja asenteellinen valmius kuunnella podcast-muotoista ohjelmaa. Miksi Radio Helsingin aktiiviväki ei perustaisi podcast-verkostoa sivustolle Podcast-radiohelsinki.fi, jonne valittu joukko freelancereita tuottaisi laadukasta puheohjelmaa mistä aiheesta tahansa?
Jep, musiikki on tässä yhtälössä yksi ongelmista. En ole tutustunut Teoston tariffeihin, mutta luulen, että biisin esittäminen kokonaan nauhoitetussa, mp3:na saatavilla olevassa ohjelmassa on joko erittäin kallista tai luvatonta. Ehkä lainsäädäntö joskus muuttuu musapodcastien yleistyessä, mutta ehkä on turvallisempaa olettaa, että homma vedettäisiin läpi ilman nauhoitettua musiikkia.
Tämä siksi, että kyseessä on podcast, jonka yhteyteen voi luoda YouTube- tai Spotify-soittolistan käsitellyistä biiseistä! Ei tehdä enää radio-ohjelmaa vaan luodaan sisältö uuden jakelutien ehdoilla - ja sen antamia mahdollisuuksia hyväksikäyttäen. Puheohjelmia kaikesta mahdollisesta, Skype-konferenssipuhelujen mahdollistamia raportteja vaikka New Yorkista, WIlliamsburgin hipsta-festareilta tai miksei vaikka muotiviikoilta (siihen olisi ainakin helppo löytää yhteistyökumppani, koska €)
No, sitten se raha. Nykyisellään Radio Helsingin pelastusta odotteleva väki toivoo, että joku kuittaisi laskun, koska "toiminta on tärkeätä". Kulttuuri kuolee muuten. NYYH. Ei riitä. Jonkun on otettava härkää sarvista ja ryhdyttävä podcast-mainonnan myyjäksi. Oikeastaan Suomessa on ensin LUOTAVA koko podcast-mainonta. Itse asiassa joku yritteliäs kaveri voisi perustaa yhtymän, joka hoitaa blogi- ja podcast-mainontaa. Volyymi on voimaa. Mutta siinä tosiaan pitäisi luoda kokonaan uusi tapa toimia. Ei tarvita perinteistä mediamyyjää, vaan ihmistä, joka osaisi luoda ohjelmayhteistöitä. Ja sitten ohjelmantekijöitä, jotka osaisivat liittää ne luontevasti osaksi ohjelmaansa. Tietysti niin, että kuulijalle välittyy selvä kuva
Muotiblogeihin syydetään jatkuvasti enenevässä määrin rahaa, joten kyllä oikein tehtyihin podcasteihinkin saattaa pikku hiljaa alkaa virrata jotain - varsinkin kun kulurakenne on niin kevyt, että printtimedian menettämien mainostajien ei tarvitse ohjata kuin murto-osa podcastien suuntaan niin toiminta mahdollistuu edes jotenkin.
Tällaisia ajatuksia heräsi. Itse kuuntelin Radio Helsingistä lähinnä jotain Lasse Kurjen pitkiä haastatteluja joskus, mutta ajattelin joka tapauksessa, että on parempi ehdottaa jotain rakentavaa, kuin toivoa että joku lähtisi mukisematta maksajaksi.
Sitäpaitsi minulla on vahvasti oma lehmä ojassa: Haluan, että Suomesta tulee podcast-maa, ja Mäntysaari ja Nivala -podcastista vielä paljon isompi!
Hae tästä blogista
Minä
Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Kesän ja syksyn lukupäiväkirja 2024
- Toukokuun lukupäiväkirja 2024
- Kaikkien aikojen kovimmat suomalaiset hiphop-levyt top 5
- Livearvio: Paukutusjengi @ Gloria 18.10.2013
- Don Draperin tyhjyys (eli Mad Men -arvostelu)
- Lukuvinkki: Kurt Vonnegut - Slaughterhouse Five (Teurastamo 5)
- Kirja-arvostelu: Frank Herbert - Dune
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Levyhyllyn aarteita #7: Chris Rea - On the Beach
- Lukuvinkki (arvostelu): Mika Waltari - Mikael Karvajalka
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- marrask. 2024 (1)
- kesäk. 2024 (1)
- huhtik. 2024 (1)
- maalisk. 2024 (1)
- jouluk. 2023 (1)
- kesäk. 2023 (1)
- huhtik. 2023 (1)
- jouluk. 2022 (3)
- elok. 2022 (4)
- heinäk. 2022 (3)
- huhtik. 2022 (1)
- maalisk. 2022 (1)
- helmik. 2022 (1)
- tammik. 2022 (1)
- jouluk. 2021 (4)
- marrask. 2021 (2)
- lokak. 2021 (1)
- syysk. 2021 (3)
- elok. 2021 (1)
- kesäk. 2021 (1)
- toukok. 2021 (2)
- huhtik. 2021 (2)
- maalisk. 2021 (1)
- helmik. 2021 (2)
- tammik. 2021 (2)
- jouluk. 2020 (2)
- marrask. 2020 (1)
- lokak. 2020 (2)
- kesäk. 2020 (2)
- toukok. 2020 (1)
- huhtik. 2020 (2)
- maalisk. 2020 (2)
- helmik. 2020 (2)
- tammik. 2020 (2)
- jouluk. 2019 (2)
- syysk. 2019 (2)
- elok. 2019 (3)
- heinäk. 2019 (1)
- kesäk. 2019 (1)
- toukok. 2019 (1)
- huhtik. 2019 (1)
- maalisk. 2019 (3)
- helmik. 2019 (2)
- jouluk. 2018 (1)
- marrask. 2018 (2)
- syysk. 2018 (4)
- elok. 2018 (3)
- heinäk. 2018 (2)
- kesäk. 2018 (1)
- toukok. 2018 (2)
- huhtik. 2018 (1)
- maalisk. 2018 (1)
- helmik. 2018 (1)
- tammik. 2018 (1)
- jouluk. 2017 (2)
- marrask. 2017 (2)
- lokak. 2017 (4)
- syysk. 2017 (3)
- elok. 2017 (4)
- heinäk. 2017 (3)
- kesäk. 2017 (3)
- huhtik. 2017 (3)
- maalisk. 2017 (1)
- helmik. 2017 (3)
- tammik. 2017 (5)
- jouluk. 2016 (3)
- marrask. 2016 (5)
- lokak. 2016 (6)
- syysk. 2016 (3)
- elok. 2016 (6)
- heinäk. 2016 (5)
- kesäk. 2016 (4)
- toukok. 2016 (4)
- huhtik. 2016 (5)
- maalisk. 2016 (10)
- helmik. 2016 (5)
- tammik. 2016 (5)
- jouluk. 2015 (8)
- marrask. 2015 (8)
- lokak. 2015 (6)
- syysk. 2015 (7)
- elok. 2015 (7)
- heinäk. 2015 (8)
- kesäk. 2015 (6)
- toukok. 2015 (11)
- huhtik. 2015 (11)
- maalisk. 2015 (8)
- helmik. 2015 (12)
- tammik. 2015 (9)
- jouluk. 2014 (12)
- marrask. 2014 (13)
- lokak. 2014 (11)
- syysk. 2014 (11)
- elok. 2014 (12)
- heinäk. 2014 (13)
- kesäk. 2014 (11)
- toukok. 2014 (11)
- huhtik. 2014 (15)
- maalisk. 2014 (15)
- helmik. 2014 (19)
- tammik. 2014 (17)
- jouluk. 2013 (15)
- marrask. 2013 (16)
- lokak. 2013 (17)
- syysk. 2013 (17)
- elok. 2013 (13)
- heinäk. 2013 (6)
- kesäk. 2013 (1)
- toukok. 2013 (6)
- huhtik. 2013 (6)
- maalisk. 2013 (7)
- helmik. 2013 (8)
- tammik. 2013 (7)
- jouluk. 2012 (8)
- marrask. 2012 (10)
- lokak. 2012 (7)
- syysk. 2012 (9)
- elok. 2012 (7)
- heinäk. 2012 (6)
- kesäk. 2012 (6)
- toukok. 2012 (5)
- huhtik. 2012 (5)
- maalisk. 2012 (5)
- helmik. 2012 (4)
- tammik. 2012 (2)
- jouluk. 2011 (9)
- marrask. 2011 (9)
- lokak. 2011 (8)
- syysk. 2011 (11)
- elok. 2011 (10)
- heinäk. 2011 (5)
- kesäk. 2011 (8)
- toukok. 2011 (12)
- huhtik. 2011 (17)
- maalisk. 2011 (13)
- helmik. 2011 (12)
- tammik. 2011 (11)
- jouluk. 2010 (8)
- marrask. 2010 (9)
- lokak. 2010 (15)
- syysk. 2010 (16)
- elok. 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
"on kulttuurieliitin naiivia vaatia, että joku muu maksaa pienen ryhmän mielissä arvokkaaksi mielletyn ohjelmiston saattamisen kaikkien korviin."
Ontuu Jussi, ontuu. TJEU: Oopperaskene.
Jos oopperan tukemisesta otettaisiin 1% tukea pois sillä pyöritettäisiin helposti radio Helsinkiä ja palveltaisiin suurempaa joukkoa ihmisiä suhteessa sijoitukseen.
Suomessa nimenomaan tuetaan pienen ryhmän arvokkaiksi kokema asioita. Muut eivät tukea tarvitse.
Podcastit on niiiin 00'lukua kun vaan voi olla :)
( jos haluaa olla tosi retro niin lataa podcastin iPodiin ( ei touch) :)
No joo joo, aloitus oli vähän poleeminen.
Voi olla että podcasteista puhuttiin liikaa liian aikaisin, mutta Radio Helsingillä on ongelma, johon etsin ratkaisua. Ämörikassa niistä on tullut bisnestä vasta muutaman viime vuoden kuluessa. Suomessakin vielä jonain päivänä. Joten retroilua ne eivät ole.
Jos sitä haluttaisiin tehdä valtion tuella ja FM-taajuuksilla, olisi kohtuullista että se kuuluisia kaikkialla. Eli YLEn hommiksi menisi. Q siellä oli ,mutta koska sitä ei kuunneltu tarpeeksi, se lakkautettiin.
Takavuosien Ylen radiouudistus (Radio Mafia YleX:ksi ja YleQ:ksi) tullaan jatkossakin muistamaan yhtä suurena kulttuuritekona kuin Radio Helsingin lakkauttaminen. Silloisesta uudistuksesta lähtien on spekuloitu siitä, miksi Ylen pitää kilpailla mainosrahoitteisten kanavien kanssa. Vastaus: ei miksikään. Kysymyksen voisi muotoilla myös niin, että miksi YleX:n ohjelmasisältö on höttöä, eli ei sisältöä ensinkään?
Luulisi, että Yleisradiossa nähtäisiin Radio Helsingin kuoppaaminen jopa tilaisuutena. Osaamista kunnianhimoisen musiikkikanavan pyörittämiseen talosta kyllä löytyy, ja jos ei, niin kohta olisi vailla duunia Radio Helsingin verran freelancereita. "Miksi Yleisradion pitäisi rahoittaa tällaista niché-toimintaa"? Koska Yleisradion tehtävä on tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Ja "virikkeellistä viihdettä" mainitaan muuten tässä määritelmässä viimeisenä. YleQ:ta ei kuunneltu tarpeeksi, koska se kuului vain pk-seudulla ja tuolloin pk-seudulla oli jo olemassa erinomainen Radio Helsinki. Tilanne on pian toisin.
Sen verran olen Ylellä ollut töissä, että olen ollut ymmärtävinäni, että johto vaatii kanavilta sitä, että niitä kuunnellaan. Että ei tehdä sisältöä liian pienelle joukolle isolla rahalla. En tiedä mikä siellä on virallinen kanta, mutta näin olen asian ymmärtänyt.
Tuo on hyvä keskustelu kyllä. Yle Puheen uudistus on mielestäni ollut askel juuri tähän kaipaamaasi suuntaan. Älyllisesti haastavaa sisältöä hyvin kattavalla kuuluvuusalueella.