Netflix ja HBO ovat osoittaneet, että video on demand -palveluissa tietty sisältö on avainasemassa. Kuten nyt esimerkiksi House of Cards tai Game of Thrones.
Siis, ettei se haittaa vaikka valikoima on muuten tautisen suppea, kunhan siellä on tarpeeksi sellaista sisältöä, joka on vain kerta kaikkiaan pakko nähdä.
Vaikka Netflixin Marco Polo floppasi, palvelusta löytyy paljon muuta Netflixin maksamaa laadukasta sisältöä. Bloodlinea ja Sense 8:a on paljon kehuttu, mutten ole niitä vielä kerennyt katsoa, mutta Bojack the Horsemania voin suositella lämpimästi.
Nyt kirjoitan kuitenkin Daredevilistä.
Sarjakuva-Darea olen lukenut melko vähän, mutta kuitenkin sen verran, että tajusin Ben Affleckin tähdittämän ison rahan leffaversion olevan sarjakuvan tunnelman hukannut ja leffana paska.
Siksi tähän sarjaversioon (Tuntuisi oudolta kutsua vain Netflixissä saatavana olevaa sisältöä TV-sarjaksi, koska sana viittaa jotenkin enemmän kanaviin kuin isoon ruutuun, vaikka Chromecastin kautta isolta ruudulta Netflixiä katsonkin) ei kohdistunut osaltani oikeastaan minkäänlaisia odotuksia.
Tarvitsen n. 1,5h vähemmän unta kuin puolisoni ja 3 tuntia vähemmän unta kuin tytärpuoleni, joten minulla on iltaisin luppoaikaa. Siksi sitten ajattelin, että sarjakuvasankarista kertova sarja (tauttttttologia) on hyvä aloittaa iltapuhteeksi, ei #nainen sitä kuitenkaan halua katsoa.
Aika pitkään olen tässä jaaritellut että pääsen asiaan. Anteeksi. Teidän pitää ymmärtää, että nykyisessä työssäni minun ei juuri tarvitse kirjoittaa - ainakaan suomeksi - joten jonnekin ne sanat pitää purkaa.
Aluksi Daredevil tuntui jotenkin hitaalta, ehkä jopa vähän halvalta. Mutta sitten sarjakuva palasi mieleeni. Hell's Kitchenin pahikset ja sankarin (pakolliset) sisäiset kamppailut istuivat tyyliin, ja käsiksen imu alkoi tuntua.
Loppua kohden tunnelma erittäin onnistuneesti tiivistyi, ja muutamana yönä koin jopa binge-watching-oireita, joten toivottavasti sarjaa katsotaan tarpeeksi jotta Netflix jatkaa sitä ainakin vielä yhden kauden.
Sarja on sopivan hönö. Se ei ole synkkä niin kuin True Detective tai cool niin kuin Breaking Bad, mutta sen pienimuotoisuudessa ja lämpimässä tunnelmassa on jotain koukuttavaa. Ja pääpahiksesta on rakennettu sopivan syvä hahmo, jottei hänen nitistämisensä olisi liian helppoa.
Suosittelen.
Kannattaisiko seuraavaksi katsoa Bloodline vai Sense 8 vai mikä? HBO:ta minulla ei ole.
Vaikka pidin sarjasta todella paljon juuri mainitsemistasi syistä, juoni eteni jaksosta jaksoon varsin hitaasti minun makuuni. Vaikka hidaskin kerronta voi toimia, tässä tapauksessa ei mielestäni onnistuttu muuttamaan sitä vahvuudeksi. Tunnelma oli kyllä läpi sarjan täydellisyyttä.
SPOILER:
Lisäksi kauden finaalijakso oli varsin antiklimaattinen. Nyrkkitappelu kujalla? Oikeasti?
Moi Atte ja kiitos kommentista. Mä luulen et se loppukohtaus heijasteli jotenkin sarjan ja sarjakuvan fiilistä yleisesti - ei mitään massiivista koko kaupungin räjäyttävää flaidista (vaikka räjähdyksiäkin aiemmassa jaksossa oli) vaan mano y mano katutappelu.