Twin Peaks -kooma ei ota laantuakseen. Kolmoskauden otettua minusta kuristusotteen en voinut muuta kuin siirtyä ekstrojen pariin.

En ollut itse asiassa edes tietoinen, että tällainen opus on viime vuonna julkaistu, ikään kuin pohjustamaan tätä tv-sarjan paluuta.

Mark Frost on - jos et tiennyt - käsikirjoittanut Twin Peaksin David Lynchin kanssa. Voin kuvitella, miten Frost on se, joka pyrkii käsikirjoituksessa edes jonkinlaiseen johdonmukaisuuteen ja poispäin surrealismista, kun taas Lynch on se palavasieluinen runoilija joka roiskii tarinaa sinne tänne, tai vaihtoehtoisesti piilottaa kaiken monikerroksisiin viittauksiin.

Päättelen tämän siitä, että Secret History on lopulta aika köpöinen romaanina. Aineisto on toki maukasta, varsinkin jos on TP:nsä kanssa ns. syvällä pelissä. Kaupungin laitamien metsien tapahtumista saadaan viiteitä muutaman sadan vuoden ajalta, ja tv-sarjojenkin henkilöiden taustoja syvennetään.

Mutta romaanina Secret History on sellainen pikkunäppärä trilleri enemmänkin. Tai ei trilleri - siinä ei luojan kiitos ole cliffhangereita - mutta kansiollinen mukamas dokumentaarista tietoa Twin Peaksin historiasta hieman joidenkin trillerien tyyliin. On vanhoja päiväkirjoja alueelle ensimmäisinä saapuneilta eurooppalaisilta, on lehtijuttuja alueella sattuneista tapahtumista, FBI:n salaisia palaveripyötäkirjoja ja muuta vastaavaa.

*** TÄSTÄ ETEENPÄIN SPOILEREITA SARJASTA JA KIRJASTA ***

Tajusin tuota äskeistä kirjoittaessani, että kirja on oikeastaan tyylipuhdas bonusmateriaali sarjaa ajatellen, kuten alussa kirjoitinkin. Tuskin kukaan tarttuu kirjaan näkemättä ainakin kahta ensimmäistä tuotantokautta. Ja jos tarttuu, tuskin innostuu sarjoista.

Suoraan sanottuna olin vähän pettynyt kirjan esittelemästä ufo-kulmasta. Että black ja white lodgen porukat olisivat samoja tahoja, joiden "hopeanhohtoisia aluksia" raportoitiin viranomaisille ufoina 1940-luvulta lähtien.

Toki kirjasta selviää, että "owl cave" ja "the giant" olivat seudulla jo ennen kuin eurooppalaiset tulivat, paikallinen intiaaniheimo nimittäin ymmärsi kunnioittaa porukkaa.

Paljon on myös sellaista, minkä tajuaa vasta kolmoskauden katsottuaan, kuten havainnot ydinkokeiden yhteydessä (kaikki muistavat kahdeksannen jakson kohdan, jossa "mother" synnyttää mm. Bob-palluran joka 17. jaksossa pullahtaa pahasta Cooperista ulos) tehdyistä "ufo"-havainnoista.

Myös Jocelynin paha tausta oli yllätys, varsinkin kun Carolin motiivi vihata kuolleen veljensä nuorta vaimoa on ilmeinen ilman, että tämä on joku Kiinan mafian pakolainen.

Vähän liian löysälle laukalle homma lähti viimeistään siinä vaiheessa, kun luettiin L. Ron Hubbardin tekemää raporttia satanistisesta tieteiskirjailijasta, jonka oppi-isä Aleister Crowley on (ilmeisesti oikeasti) kirjoittanut Black ja White Lodgesta kirjoissaan:


Ja onko tuo unborn child sitten Laura Palmer? Mene ja tiedä, ehkä aikajanaa ajatellen liian yksittäinen tapahtuma, jos nämä lodget ovat mätsänneet vuosisatoja siellä metsissä ja toisissa todellisuuksissa.

Myös alkuperäisen Bobin saapuminen käy ilmi vanhoista päiväkirjoista, hän oli alueelle eksynyt metsästäjä:

"...saddlebag on a horse belonging to a man named Wayne Chance, a lowlife drifter from out of the territory who often traveled in the company of another man known as Denver Bob Hobbes."

Tai ainakin ymmärsin asiayhteydestä että tuo olisi ollut BOB.

No joka tapauksessa, tällaista pientä karkkia kirja on pullollaan, mutta mielestäni se ei tosiaan romaanina ole kummoinen, ja lisäksi Nixonin, ufohavaintojen ja L. Ron Hubbardin yhdistäminen tarinaan meni jo koomisuuden puolelle.

Fanit lukee, muut jättää rauhaan.