Megalomaaninen listausprojektini jatkuu osalla 2/4. Nyt siis kotimaiset biisit, jäljellä vielä kuninkuusluokat, eli parhaat levyt Suomesta ja ulkomailta. Mutta niistä lisää ehkä sunnuntaina. Nyt biisejä. Levyjen kohdalla järjestys ei vaihdu ehkä ihan joka päivä, mutta biiseissä kyllä, joten pitäkää tätä Torstain Totuutena.

1. Chisu – Kohtalon oma
Tämä on nerokas biisi. Chisumainen balladi muuttuu kuin vaivihkaa levyn napakimmaksi tanssiraidaksi. Enemmän tätä olisin kaivannut Kun valaistun -albumilta, joka on kyllä erittäin hyvä, mutta jää Vapaa ja yksin -levyn loistavuudesta. Tästä tiesi heti ensimmäisellä kuuntelulla, että jumalattoman kova radiohitti on tuloillaan, ja tuorein Nielsenin radiosoittolista varmistaa epäilyni todeksi.

2. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
Suvi Isotalon debyyttialbumi jätti hiukan kylmäksi. Tai ei "hiukan", vaan en saanut siitä oikein mitään irti. Samoin meinasi käydä kakkoslevylle kun eka sinkku PS. Maj'lle tuntui hiukan liian vaikealta. Mutta sitten kuulin tämän biisin ja koko levy aukesi. Oli todella lähellä, että olisin sijoittanut tämän vuoden parhaaksi. Joo, tiedetään, naisten laulamat herkistelyt toimivat meikäläiseen kuin joku-kulunut-sanonta, mutta Suvi Isotalon vedossa on kaikki elementit kohdallaan. Kannattaa käydä myös keikalla jos sattuu lähettyville, hienon tunnelman saa aikaan hän. Hyvä Suvi!

3. Regina – Mustavalkeaa
Regut. Minähän rakastan Reginaa helvetisti, mutta en osaa tuntemissyistä johtuen arvottaa heidän biisejään muihin verrattuna. Mutta onhan tämä hieno ralli! Oikeastaan koko Soita mulle -levy on täynnä hienoja biisejä, mutta minä olen eniten kilahtanut tähän. Pidän periaatteena että otan top kymppiini vain yhden biisin per levy, mutta muuten Reginalta olisi ollut mukana muitakin. Aluksi ihmettelin, sitten ymmärsin. Neroutta. Briljanssia. Peerless. Pop. Ihanuus.

4. Yournalist -  Nigerian Girl
Jep, biisin alku kuulostaa Vampire Weekendiltä, mutta vittujakos siitä. Turboahdettu, järkkytarttuva, kivan kevyt-grungesti tuotettu ja soitettu, turkulainen, turkulaisuus, jaamäävai. PALVON. Odotan itse asiassa Yournoilta paljon, Slippery and Infected -ep:llä on hyviä sävellyksiä, mutta punaista lankaa kaivataan. Jos ihmisillä olisi parempi maku, olisi tämä ollut kesähitti. No ei vaan, Häissä on kyllä myös hyvä.

5. Rubik – World Around You
Järkyttävän monipuolinen levy, ja niin suvereenisti soitettu. Herkistelytunteisiin on musiikilla paljon helpompi vedota, mutta Rubik nostatattaa iloa. Pakko arvostaa heitä siitä. Tämä on mielestäni Solarin tähtihetki, jonka rakennetta en edes osaa aivoissa erotella - ne kun ovat tottuneet kuuntelemaan perus-bändimusaa. Rubik ei ole perusbändi.

6. Samae Koskinen – Hän, jolla on kaikki
Vuoden hienoin sanoitus. ONNEKSI Samae rupesi sanoittamaan itse. Kuuluko, kuuntelen -levyllä monia muitakin helmiä, mutta tunnelmansa ja sanomansa johdosta tämä on pysynyt omana suosikkina. Hieno musiikkivideokin tästä tehtiin. Varma tearjerker.

7. Megaphone State – Lights
Enkunkielisten suomiräppäreiden vuosi. Noah Kin ja Gracias joo kovia, mutta tämä Ekowin räppäämä ja Simonsoundin tuottama biisi veti jalat alta kun ensimmäisen kerran kuulin. Edelleen se kuulostaa täysin suvereenilta, omalta linnakkeeltaan musiikin tiekartassa. Kova räppäri, kova tausta, reput selkään ja kellariin.

8. Von Hertzen Brothers – Always Been Right
Ahhhhh. Kelpo levy Von Hertzen Brothersien Stars Aligned, vaikkei mikään suursuosikkini. Tämä biisi on kuitenkin käsittämättömän hieno edelleen. Sanoitus ei oikeasti kerro siitä, mutta minulla on pahana tapana luulla olevani aina oikeassa, joten tätä biisiä on siksikin kiva hoilata. Tässäkin musiikkivideo jeesaa biisin hyvyyttä, mutta kyllä tämä sieltä levyltäkin erottui. Mahtavaa.
 
9. Mirel Wagner – No Death
Mirelin levy on ehkä snadisti epätasainen, mutta tämä biisi on täydellinen. Täydellinen vastakohta tuolle VHB:n ilorallille. Tai ei tämä murheellisin biisi hänen levyltään ole, mutta tunteeltaan äärimmäisen vahva. Lisäksi se on tulkittu karvojanostattavan intensiivisesti. Hieno artisti, toivon kovaa seuraavaa levyä.

10. Lassi Valtonen - Pispala
Asan Jou Jou -levylläkin on monta hienoa raitaa, mutta menköön nyt kymmenentenä merkintänä tämä Asan sanoittama Lassin biisi. Sävellys taisi olla Matti Mikkolan. Mutta kuten Lassin levyllä muutenkin, tulkinta tekee tästä loistavan. Kylmät väreet eli KYLMIKSET joka siunaaman kuuntelukerta. Mahti levy muutenkin tuo Kukin tyylillään.

Jahas, viikonloppuna jatketaan levylistauksella!


PS!

Vaikka itsenäisyyspäivä oli ja meni, kannattaa silti käydä lukemassa Lilyn toimituksen tekemä neljän bloggaajan itsenäisyyspäivähaastehaastis, jonka tuloksena kokosin Itsenäisyys-soittolistan!

Eipä ole varmaan koskaan tullut näin paljon äärilaadukkaita englanninkielisiä suomirap-biisejä yhden vuoden aikana - varsinkaan suhteellisen uusilta nimiltä

Tässä blogissa on jo hehkutettu Megaphone Statea - ja siinä sivussa Graciasta, jotka tekevät selvää jälkeä sekä yhdessä että erikseen.

Nyt vuorossa on Pyhimyksen "tallissa" oleva Noah Kin, joka on esiintynyt myös Graciaksen tuplaajana ja heittänyt siinä samalla omia biisejään.

Eilen tyyppi julkaisi YouTubeen kaksi biisiä (tosin yhteen videoon miksattuna), Intron ja Undergroundin. HUH HUH. 17-vuotias kaveri istuu Funkiestin sohvalla, plärää räppilehteä ja sitten PAM, aloittaa ehkä kovimmalla säkeistöllä mitä artistin ensimmäiseen julkaistuun omaan biisiin voi kuvitella (hän on fiitannut aiemmin ainakin Armen Jamz -tuottajan raidala - kiitos tästä No You Girls Never Know -blogille), joka vieläpä viittaa - tai sanoisinko KEHTAA VIITATA Mobb Deepin läpiklassiseen Shook Ones Part 2:seen. Tai näin ainakin luulen, erotuksena että Mobb Deepin "I'm only nineteen" on vaihtunut "I'm only seventeeniin".

No joo, ehkä toi viittaus oli omaa romantisointia, eihän se Noahin rivi kuitenkaan jatku samalla tavalla.

Oli miten oli, Noah Kin on aivan helvetin lupaava, ja tuotantopuolikin on näytteessä kunnossa. Duunikaveri oli Noah Kinin Mänitseriin yhteydessä, ja ensi viikolla saatetaan saada YleX:lle joku sinkkuraita soittoon. Eli jotain vielä kovempaa kuin nuo kaksi? Ilmeisesti tässä niitetään sitä satoa, jota Pyhimys on tehnyt toimiessaan Helsingin kaupungin nuorisokeskuksessa jonkinlaisena rap-tutorina nuorille.




Muutenkin hienoa, että maahanmuuttajasukupolvet saavat itseään enemmän esiin myös musiikin kautta. Noah Kin kertoo Soundcloud-profiilissaan olevansa suomalais-nigerialainen, joten varsinaisesta maahanmuuttajasta ei voi puhua, mutta puoliksi kuitenkin.

Mahtavaa olla pitkästä aikaa innoissaan räpistä! Siis samalla tavalla innoissaan kun joskus kun kirjoitteli Basso-foorumille ja tuli jotain mahtavia uutuuksia. Kyllähän minä rap-musaa aina kuuntelen ja esimerkiksi Lil Waynen Tha Carter IV on ollut viime aikoina kovassa kuuntelussa, mutta tässä on sellaista uuden löytämistä.

Kun nyt kerran on rapista puhe, en voi olla mainostamatta Rumban uuden päätoimittajan Teemu Fiilinin kokoamaa listaa THÖ klubiräppivuoden 2006 kovimmista raidoista. Tämän tahtiin lähtee rautaisia lenkkejä - testattu on.

Minne skene menee? Hiphopin tila mainittu. Megaphone State julkaisi nimittäin Lights-nimisen biisin, jonka rohkeasti ja nopean mietinnän jälkeen nostan kaikkien aikojen kovimmaksi Suomessa tehdyksi englanninkieliseksi hiphop-biisiksi.

Räppäri Ekow'n flow'ta olen ihastellut aiemminkin - viimeksi Graciaksen Moneyssä. Mutta joo, Gracias on laadukas räppäri, ehkä jopa samantasoinen kuin Ekow. Megaphone Statesta loistavan tekee taustojen ja räppien yhteispeli.

Lights kuulostaa KÄSITTÄMÄTTÖMÄLLÄ tavalla Blue Lines/Protection-aikaiselta Massive Attackilta ja samalla CHILLEIMMÄLTÄ länsirannikolta pitkään aikaan. Bristol meets Long Beach.

Palvokaa tai olkaa palvomatta, mutta mä olen jotenkin hämmentynyt tän loistavuudesta. Todella näkemyksellistä tuotantoa harjoittaa Simonsound, joka on siis Megaphone Staten toinen puolikas.

Levy tulossa. Odotus.

Lights by The Megaphone State

EDIT!! Kannattaa myös katsastaa Basso TV:n mainio Ekow-haastis http://vimeo.com/28187880

Kiitos muuten No You Girls Never Know -blogin Laurille ansiokkaasta "seuraava Eminem" -postauksesta.  Yelawolfin olen tsekannut aiemminkin, mutta Mac Miller oli mennyt minulta ihan ohi. Eipä sillä, en hirveästi pitänyt hänen materiaalistaan kun sen tarkastin, mutta valkoisia räppäreitä siis on taas tulon päällä.

Yelawolfia jopa palvon pienissä määrin. Aion itse asiassa soittaa huomenna radiossa hänen uuden biisinsä Hard White. Eminem on siis ottanut Yelan levy-yhtiölleen ja virallinen debyytti on tulossa pian.

Molemmat esiintyvät myös Suomessa. Mac Miller syyskuun 17. päivä Tavastialla, Yela marraskuussa Wiz Khalifan lämppärinä Circuksessa.





PS. Blogi on tällä viikolla ollut hiljaa, koska olen käynyt keikoilla. Deftonesin TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄSTÄ keikasta kirjoitin seuraavaan Rumbaan, mutta tiivistettynä: VITTU PARASTA.

Eilen näin hienon keikan Lapkolta. Bändi soitti koko tulevan albuminsa läpi. Lähtevät ensi viikolla äänittämään sitä. Näin niihin levyihin pitäisi tutustua. Bändin livekunto on edelleen varsin suvereenia Suomen olosuhteissa.