Tämä kirjoitus ei käsittele varsinaisesti sitä, miksi metallimusiikissa kliseet toimivat - jopa kuuluvat asiaan - mutta monessa muussa musiikissa eivät. Mutta tämä kirjoitus on jälleen yksi todiste siitä, että juuri näin se on!
Kolme päivää sitten löysin täysin sattumalta - tai oikeastaan Spotifyn related artists -toiminnolla uuden hienon yhtyeen, nimeltään KINGDOM OF SORROW. Kyllä, Kingdom of Sorrow. Kenties geneerisin kuviteltavissa oleva metallibändin nimi. Molemmat sanat täysin metallin peruskuvastoa (mistä tulikin idea: vaikka sadan metallibändin sanoitukset sanapilveen, mitkä sanat erottuvat isoimpina? Sorrow on varmasti siellä).
Bändi on julkaissut kaksi levyä, eponyymin debyytin vuonna 2008 ja Behind the Blackest Tearsin (Se on se nimi! En keksi näitä!) vuonna 2010.
Minä kuulen kuitenkin yhtyeestä vasta nyt, kiitos Spotifyn. Voisin naureskella biisien nimille vielä lisää (Monuments of Ash, Enlightened to Extinction, From Heroes To Dust), mutta se olisi beside the point.
THE POINT = Kingdom of Sorrow on loistava bändi. Sen ovat perustaneet Hatebreedin karjuja Jamey Jasta, sekä Crowbarista ja Downista tuttu nero Kirk Windstein. Jamey Jasta oli pyytänyt Crowbarin Hatebreedin matkaan brittikiertueelle vuonna 2005. Windstein ja Jasta ystävystyivät ja päättivät perustaa Pantera/Black Sabbat/Iron Maiden -henkisen bändin.
Jamey Jasta on Hatebreedissä loistava, mutta hänen Jasta-nimellä tehdyt levyns ovat todella tylsiä - ikään kuin hardcorea ilman groovea. Mutta Windsteinin kanssa Jasta onnistuu luomaan Panteran parhaiden päivien malliin etenevää sykettä ja kaksikon vuorotellessa "laulusuorituksissa" Jastan "hosse"-huhuilu ei käy liian monotoniseksi.
Kingdom of Sorrow'ssa on Panteraa, vanhaa Machine Headia, hardcore-punkin estetiikkaa, sludgea, tarttuvuutta, groovea ja kaikkea muuta mieltä nostattavaa ainesta.
Biisien nimistä puheen ollen, ne ovat melko varmasti Jastan käsialaa - sen verran tuhtia jöötiä löytyy Hatebreedin levyjen takakansista.
Siis: Jos tuntuu, että Pantera on ollut liian kauan poissa. Jos tuntuu, että kaipaat metallimusiikin perusasiat loistavasti hanskaavaa ja tappavan tarttuvasti groovaavaa musiikkia, kuuntele Kingdom of Sorrow'n kakkosalbumi Behind the Blackest Tears. Uskon, että olosi on kuin olisit saapunut kotiin.
