Disclaimer: Minulla ei tietääkseni ole mitään kuolemaan johtavaa sairautta eikä minulla ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia. Mietin tätä asiaa ihan muuten vain.
Minkä biisin haluaisit soivan hautajaisissasi? Siis niin, että sinne mahdollisesti saapuvat surijat kuuntelisivat sen, ja sitä kuunnellessaan kenties ajattelisivat sinua?
En tiedä miettivätkö normaalit ihmiset tällaisia, mutta me musiikkiautistit olemme pohtineet tätä asiaa moneen kertaan.
Arviolta 18-19-vuotiaana muistan ainakin käyneeni kavereiden kanssa yhden keskustelun tästä. Silloin taisin sanoa mielikuvituksettomasti Metallican Fade To Blackin. Joku mainitsi Pearl Jamin Nothingmanin, joku toinen muistaakseni saman yhtyeen Blackin.
Fade To Black... olipa tyhmä valinta! Siinä mietitään itsensä tappamista tai jotain muuta yhtä synkkää. Tarkoitukseni on kuolla vanhana ja ainakin kohtalaisen tyytyväisenä itseeni ja elämääni. En halua, että MAHDOLLISET surijat joutuvat kuuntelemaan James Hetfieldin suoraan sanottuna kornihkoa tekstiä.
Ei.
Minä haluan, että hautajaisissani kuunnellaan Frank Sinatran My Way.
Totta helvetissä se on kliseinen valinta, mutta ei siinä vaiheessa pidä miettiä jonkun indie-talebanin miellyttämistä obskuurilla valinnalla. Ei. Ol' Blue Eyesin (tai Paul Ankan sanoittama se taitaa olla) biisissä on sellaista tunnelmaa, jonka tahtiin on hyvä lähteä. Sitä paitsi äitini tykkäsi kuunnella tätä biisiä elämänsä viimeisinä vuosina, joten biisillä on minulle myös haikeankatkeraa muistoarvoa.
Minusta Suomessa hautajaisista yritetään liian usein tehdä musertavan surun juhla. TOKI se pistää itkettämään kun läheinen kuolee, mutta tärkeää olisi tällaisessa tilaisuudessa pystyä kunnioittamaan hänen elämäänsä - iloita siitä kaikesta mitä vainaja on tehnyt.
Toisaalta, onko hautajaisbiisin miettiminen narsistin viimeinen kosto? Ajattelevatko hautajaisissani olevat ihmiset Sinatran kaunista ääntä kuunnellessaan, että minun piti vielä tämäkin biisi päästä päättämään. Voitaisiinko nyt vaikka kuunnella Fade To Black tai jotain virsiä?
Mikä biisi sinun hautajaisissasi soi?
Näihin kuviin ja tunnelmiin kyseisin biisin sanoituksen viimeinen säkeistö. Komeasti vetää Frank.
For what is a man, what has he got?If not himself, then he has naught.To say the things he truly feels;And not the words of one who kneels.The record shows I took the blows -And did it my way!
Mä mietin tätä toisinaan muuten vain, mutta vuoden verran se biisi on ollut Paula Vesalan ja Jori Sjöroosin versio Satumaasta. Se on ihana, vanha klassikko, versiointi on herättänyt minussa paljon tunteita ja no, siinä on Paula ja Jori.
Esim. PMMP:n tuotanto tuntuisi nololta valinnalta, vaikka olishan se minulle ilmeinen.
Toisaalta oon vähän humoristi ja vois se olla joku hauskakin biisi, esimerkkiä en kylläkään keksi. Tai sitten joku mun depisfiilistelybiisi vaikka Glasvegasilta, siinä ois kivasti draamaa ja överiyttä.
Kiitos vastauksesta Hanna. Huumoriaspekti nousi esiin myös Facebookin ja Twitterin kommenteista (joita tuli paljon, harmi etteivät tänne jaksaneet kommentoida). Paras huumoriehdotus taisi olla Terrencen ja Philipin Unclefucker.
Parting Glass, ehdottomasti. Ja ehka Niin kaunis on maa tai Taalla pohjantahden alla, niinkuin oman isani hautajaisissa.
Anni
Olin pitkään sitä mieltä, että hautajaisissani tulisi soida Pink Floydin High Hopes. Sen myös läheisilleni mainitsin. Mutta sitten ilmestyi Mogwain levy Hardcore Will Never Die, But You Will ja kertakuuntelulta olin varma, että hautajaisbiisini on sittenkin Music For A Forgotten Future. Onhan se pitkä kuin nälkävuosi, mutten paljon kauniimpaa biisiä tiedä ja siksi se minusta hautajaisiin sopisikin. Toki on varmaan liian raskas painolastiltaan monelle jo tilanteen huomioon ottaen, mutta uskoisin heidänkin biisistä sen kauneuden löytävän, edes hetkittäin. Todella tärkeästä biisistä on kyse itselleni.
High Hopesia uskon hautajaisissa kuullun, mut Mogwaita varmaan vähemmän. SIkäli FRESH valinta.