Olen törmännyt tähän kysymykseen kolmesti kuluneen viikon aikana, joten päätin minäkin hämmentää omalta osaltani soppaa. "Spotify":n tilalla voi käyttää myös sanaa "suoratoisto".
Ensin tätä pohti epäsuorasti kollega töissä, sitten Yle Uutisten toimittaja Ville Vedenpää kun hän haastatteli minua aiheesta (humble brag) ja viimeksi nimimerkki Jukka Tulensytyttäjä, joka on kirjoittanut Rosvot-portaaliin parikin vaihtelevasti argumentoitua kirjoitusta aiheesta.
Kysymyksestä on ensinnäkin erotettava kaksi puolta: Taloudellinen ja taiteellinen.
Spotifyn taloudellisesta puolesta pitänee kirjoittaa myöhemmin lisää. Tässä kirjoituksessa tyydyn toteamaan, että ruotsalaisten pitäisi ohjata enemmän käyttäjiä maksamaan palvelusta, jotta freetardismin voittokulku joko katkaistaisiin, tai sitten todettaisiin että freetardit voittivat. Jos miljoonasta streamauksesta saa rahaa muutaman tonnin, on selvää ettei homma lennä.
Mutta varsinaiseen aiheeseen: On väitetty, että albumi musiikinjulkaisun muotona tuhoutuu, koska Spotify tai YouTube kannustavat ihmisiä kuuntelemaan vain yksittäisiä hittibiisejä.
Metsään mennään heti tässä kohtaa.
Ennen musabisneksellä oli helppoa, kun oli hyvällä katteella kuluttajalle myytävä yksikkö - albumi. Mutta halusiko kuluttaja kuunnella kaikkia albumin biisejä? Halusiko hän nauttia albumikokonaisuuksista? Suurin osa ihmisistä ei ikävä kyllä kuulu musiikkiautistien ryhmään, eli väittäisin että vastaus äskeisiin kysymyksiin on ei.
Ei halunnut. Mutta hän oli ostanut koko levyn, koska levyjä ostettiin jos haluttiin kuunnella musiikkia. Hän oli halutessaan saanut kuunnella levyn biisejä ennakkoon, jos levykauppa oli hyvin varusteltu, mutta suurin osa biiseistä tuli hänelle silti yllätyksenä. Sitten hän tutustui levyyn, ja oppi skippaamaan ne biisit joista ei pitänyt. Tai kenties hän ei pitänyt muista kuin kahdesta radiosinglestä, eikä parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen edes vaivautunut muiden biisien suhteen.
Toinen virhepäätelmä on, että kaikki artistit haluaisivat tai osaisivat tehdä albumikokonaisuuksia. Varsinkin pop-musiikissa suurin osa levyistä on vain singlebiisien kokoelmia, jotka voi yhtä hyvin kuunnella yhden, kolmen, viiden tai kahdentoista biisin ryppäässä. Sitten on tietysti vaikkapa Pink Floyd, tai Radiohead, tai National, tai mikä tahansa yhtye, joka sinun korvissasi on tehnyt ehjästi soivan ja upean kokonaisuuden.
Siksi suoratoisto on rehellisempää musiikinkulutusta. Nyt ihmiset kuuntelevat niitä biisejä, joista he pitävät. Suoratoisto on orgaanista eikä se valehtele. Se vastaa täsmälleen niihin biisitarpeisiin, joita ihmisillä on. Jos tämä johtaisi siihen, että Tulensytyttäjänkin haikailemat "hienot" biisit eivät pääse esille, olisi vain todettava, etteivät ihmiset halua niitä kuulla.
Mutta albumit. On jälleen erotettava keskustelu siitä, että fanit haluavat jatkossakin maksaa artistiensa tuotteista. Jotkut harvat haluavat maksaa vinyylilevyistä, jotkut erikoisbokseista, mutta suurin osa ihmisistä kuluttaa musiikkinsa siellä, missä se on heille helppoa.
Albumeja on kätevä kuunnella myös suoratoistopalvelussa. Ottaa shufflen pois, painaa levyn kansikuvaa ja pistää sen soimaan. Mutta jos ihmiset eivät HALUA kuunnella levyjä kokonaisina, ei siitä voi syyttää suoratoistoapalvelua, koska kuten todettua, se on rehellinen tilastoissaan.
Muistettava on tietysti sekin, että musateollisuus aloitti singleillä. Albumissa taisi olla parempi kate, vai miksi niihin siirryttiin? Sitten niistä tuli myös hieno taiteen muoto, jonka helmistä tässäkin blogissa on kirjoitettu tuhansia merkkejä.
Onko romaanikin välivaihe kirjallisuuden historiassa? Runoutta oli kauan ennen romaaneja, ehkä ne pystyvät vastaamaan ihmisten lukunälkään joskus paremmin, ja pitkistä, paksuista ja ihanista romaaneista tulee harvojen intoilijoiden herkkua?
Olipa mielenkiintonen postaus :) En oo aatellut asiaa tältä kantilta! Spotify on kyllä loisto, ostelen edelleen levyjä ja on kiva kun saa kuunnella ensin levyä läpi ILMAISEKSI ja voi sitten päättää, onko se niin hyvä että kannattaa ostaa. 10 vuotta sitten naperona sitä piti ostaa kaikki levyt umpimähkään (olen nyt parikymppinen) ja harmittihan se sitten jos joku levy olikin ihan huono ja siihen oli tuhlannut rahansa. :D Levyjen osto on nyt rehellisempää, niitä ostavat ne jotka oikeasti ovat levystä pitäneet. Ei kovin moni mene suoraan kauppaan levyn julkaisupäivänä, vaan kuuntelee sen ensin netistä, ainakin nykynuoriso minä mukaan lukien.
Kiitti kommentista Olivia.
Syy ei ole sinussa, vaan Spotifyssä, mut väittäisin että tuo ilmainen mahdollisuus on myös osa ongelmaa, jos mietitään talouspuolta. Olisi tärkeä pikku hiljaa opettaa nuorempaakin sukupolvea siihen, että musiikki on maksullinen hyödyke, koska musiikin tekijöille pitää maksaa. Koska kaikki (suurin osa) ei osta levyä sen jälkeen kun on sitä ilmais-Spotifystä tai YouTubesta kuunnellut.
Minä ainakin olen suunnattomasti nauttinut Spotifyn käyttäjien tarjoamista soittolistoista. Oma musamaku laajenee, kun kuuntelee välillä myös muiden tekemiä soittolistoja. Kiitos myös sinulle soittolistoista. Nyt kuuntelussa hiphopin klassikot ja syksymusaa 2014. Aivan killereitä molemmat.
Minulle spotifyn premium on toimiva konsepti ja sen lisäksi ostan kyllä myös levyjä. Lähipiirissäni vinyylin osto on yleisempää ja sit ns.kulutusmusa kuunnellaan spotifysta,soundcloudista ja YouTubesta.
Mukava kuulla että oot löytänyt mun soittolistat Katri. Tuo mainitsemasi kuvio on itsellänikin yleisin. Töissä ja autossa tulee kuunneltua radiota tai Spotifyä, kotona vinyylejä.
Pitäisi varmaankin tehdä joku kokoomapostaus kaikista yleishyödyllisistä Spotify-listoistani...
Kokoomapostaus olis kiva! :D Ja oon myös samaa mieltä että tyypit sais tajuta ettei sen musiikin kuulu olla ilmaista!! Niinkun moni tuntuu nykyään ajattelevan. O___O
Törmäsin vasta nyt tähän kirjoitukseesi. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen ja kirjoituksesi hyvä. Itse olen miettinyt hieman samaa kysymystä tosin siinä muodossa, että tuhoaako Spotifyn kaltaiset palvelut ja digitaaliset musiikkikaupat fyysisten äänitteiden markkinat.
Yksiselitteinen vastaus on, että ei tuhoa. Suoratoistopalvelut ja digitaaliset musiikkikaupat ovat toki vähentäneet omalta osaltaan fyysisten albumikokonaisuuksien menekkiä, mutta niiden tuhoajaksi siitä ei ole. Fyysisten äänitteiden raskas verotus Suomessa on myös yksi tekijä siihen, että albumeita mieluummin ostetaan digitaalisena tai tyydytään kuuntelemaan esim. Spotifysta. Ellei kyseessä sitten ole se oma suosikkibändi tai artisti, jonka levy ehdottomasti pitää saada fyysisenä.
Mikä sitten voi tuhota fyysiset albumikokonaisuudet?
Yksiselitteinen vastaus on: Niitä julkaisevat levy-yhtiöt ja bändit/artistit. Onko yksinkertaisesti enää n.20 euroa maksava CD-levy tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto tänä päivänä. Monet CD-levy julkaisut kun eivät tarjoa (vieläkään) käytännössä mitään mitä ei saisi digitaalisena tai Spotifysta kuunneltuna. Pelkkä CD-levy ja mitätön kansilehtinen parilla kuvalla ei vain enää riitä n.10 euron lisähinnaksi, ainakaan jos minulta kysytään.
Tällaisia julkaisuja ovat mm:
Vain Elämää julkaisut (Tosin jostain käsittämättömästä syystä myyvät fyysisenä hirvittävästi)
HIM : Tears On Tape
Lady Antebellum: Golden
Softengine: We Created the World
Itse ajattelin ostaa Softenginen albumin, mutta kaupassa kun sitä pääsin tutkimaan, niin jäi sitten hyllyyn. Itse en halua ostaa enkä tukea sellaisia fyysisiä äänitteitä julkaisevia, jossa ei vaivauduta panostamaan tuotteen kokonaisuuteen. Pelkkä CD-kiekko ei riitä. Olen kuitenkin haurahtanut tietämättömyyttäni ostamaan kyseisen laisia fyysisiä äänitepaketteja, mutta nykyään pyrin selvittämään aina saanko muuta kuin pelkän CD-levyn, koska musiikin voi kuunnella muualtakin, vaikka mieluiten ostaisin hyvät levyt fyysisinä. Hieman eri asia olisi, jos tällainen käytännössä pelkän CD:n tarjoava äänite maksaisi saman kuin digitaalisissa kaupoissa.
EHDOTUS:
Jos sinulla on aikaa ja mielenkiintoa niin voisitko tarttua tähän aiheeseen (mistä itsekin kommenttia laitoin) omalta osaltasi. Ovatko fyysiset äänitteet enää tarpeeksi kilpailukykyisiä suoratoistopalveluiden ja digitaalisten latauskauppojen kanssa? Toiset ovat ja niin monet julkaisut eivät ole. Miksi sellaisia yhä edelleen julkaistaan?
Kiitos kommentista Heikki!
Tuo on hyvää pohdintaa, joskaan ei ihan uusi aihe. Itse kun noita vinyylejä tykkään ostella, niin ymmärrän fyysisten tuotteen houkutuksen. En minä kuitenkaan hirveästi kaipaa mitään megahienoja sanoitusvihkoja tms., musan pitää riittää. Jos cd:n ympärille ruvetaan kasaamaan isoa pakettia, puhutaan ehkä jo enemmän fanituotteesta kuin vain äänitteestä. Mutta oikeassa olet siinä, että hutiloiden tehty ja vaatimaton cd-julkaisu ei palvele ketään.
Spotifyn (suoratoiston yleensäkin) kauneus on siinä, että saat vain musiikin.
Näin juuri. Monelle riittää pelkkä musiikki, kuten itsellenikin suuressa osassa tapauksista. Ja ainahan se musiikki lopulta on ykkönen. Ja kyllä musiikin suoratoistopalvelut (mm. Spotify) ovat muusiikkia rakastaville todella hienoja palveluita.
Kuten jo sanoin, itse jos ostan jonkun artistin/bändin levyn jossain fyysisessä muodossa kaipaan tuotteelta enemmän, kuin vain sen mitä saa jo streeminä tai digikaupoista. Se taisi jäädä selventämättä, että perus cd+ kansivihko sanoituksilla, biisien tiedoilla ja muutamalla kuvalla on jo riittävä. Eikä tarvitse olla massiivisempi fanituote, kuin muutamien artistien kohdalla.
Nykyäänhän fyysinen äänite useimmiten ostetaan vain silloin, kun artistin/bändin musiikista ja meiningistä todella pidetään. Ja tätä varten mielestäni tuotteen olisi hyvä olla muultakin osin kunnossa, kuin vain musiikillisesti. Toki on poikkeuksiakin ja ehkä kaikki eivät ajattele kuten itse, että maksoin noin kymmenen euroa (turhaan) vain saadakseni musiikin fyysisessä muodossa ( viitaten siihen mistä aikaisemmin olen kommentoinut).
Enää ei olla 70-,80- eikä 90-luvulla. Ainakin itsestäni tuntuu, että kaikki fyysisiä äänitteitä julkaisevat ja niitä tekemässä olevat eivät tätä ole tajunneet.
Mutta kukin tehköön ja kuluttakoon musiikkia tyylillään, kunhan muistaa että jostain musiikkia meille tekevienkin on leipänsä ansaittava, jotta on varaa tehdä ja julkaista sitä lisää.